torstai 10. helmikuuta 2011

Valokuvauksesta...

                        Kukahan on kuvassa, kuva kuvannut ja koska?   -    arvaappa?


                                   Entä tämä - mistä, koska ja kuka kuvannut?

No ei ole osuutta asiaan.

Ylemmässä kuvassa on muotokuva Bukharan emiiristä Alim Khanista. 

Alemmassa kuvassa Nilovin luostari Tverin lähellä.

Kuvat on ottanut  venäläinen kemisti, valokuvaaja ja aatelismies Sergei Prokudin-Gorskii (1863-1944) – käytti tekniikkanaan samaa menetelmää, jota avaruusluotaimet hyödyntävät nykyisin. Ensimmäisen kuvan kuvausvuosi on sata vuotta sitten eli 1911, toisen 1910.

Sen sijaan että Prokudin-Gorskii olisi yrittänyt vangita värit yhdellä kertaa värifilmille, hän valotti maiseman mustavalkoisena kolme kertaa peräkkäin punaisen, vihreän ja sinisen suodattimen läpi, tallennettuna suurikokoisille lasilevyille, minkä vuoksi niissä riittää tarkkuutta. Samalla voitiin käyttää myös trikkikuvaustekniikkaa. Nämä värikanavat löytyvät myös tietokoneiden näytöstä, ja ne vastaavat värejä jotka ihmissilmä aistii.

Prokudin-Gorskiin kuvien katselu oli hänen omana aikanansa erittäin haastavaa tai miltei mahdotonta, koska saatavilla ei ollut laadukasta tekniikkaa kolmen mustavalkonegatiivin sisältämän väri-informaation yhdistämiseen.
Alkuperäiset kuvat on säilyttänyt ja digitoinut Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Kuvat ovat tekijänoikeuksista vapaita, sillä ne on otettu ennen kuin tekijänoikeuslaki astui Venäjällä voimaan.   Tietokoneaikana yhdistäminen ja kuvien katselu onnistuu kuitenkin leikiten.
Lähde: Wikimedia Commons.

Että osattiin sitä ennenkin, nykyisellä tekniikalla on helpompaa mutta tarvitaan silti ammattihenkilö kuvaamaan maisemia ja muotokuvia  Prokudin-Gorskiin tapaan ja laadulla.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Nano, nano, nano...



nano, SI-järjestelmän kerrannaisyksikön etuliite, arvoltaan 0,000 000 001 = 10-9,

Fyysikko Richard Feynman (1918 – 1988, fysiikan Nobel 1965), piti 1959 kuuluisan esitelmänsä ”There's Plenty of Room at the Bottom” (Pohjalla on paljon tilaa),

Why cannot we write the entire 24 volumes of the Encyclopedia Brittanica on the head of a pin?
(”Miksi emme voisi kirjoittaa 24 osaista tietosanakirjaa nuppineulan nuppiin?)”

Tämän katsotaan olleen käännekohdan vallankumoukseen jonka tuloksia näemme kaikkialla, esim. jatkuvasti pienentyvä elektroniikka tai viimeisimpiä nanomateriaalit.
Esitelmän aikoihin harva osasi kuvitella kehitystä jonka tunnemme nyt jokapäiväisessä elämässämme. Samoin emme voi kuvitella elämää 60 vuotta eteenpäin, paitsi tieteiskuvitelmissa (jotka kummasti toteutuvat aikanaan, kuten Jules Vernen tarinat).
Tai joku nykyajan Feynman joka osaa ”nähdä” kehityksen kulkua eteenpäin.

Tuo nano on pienuusmittakaavan alkupäässä, alhaalla on tilaa vaikka kuinka paljon lisää kun lähestytään kvanttikokoa ja alkeishiukkasia, eli niitä rakenteita josta materia varsinaisesti koostuu. Atomi on nanokokoa, oikeastaan tyhjää täynnä, pieni ydin ja elektronien radat kaukana ytimestä, ydinvoimat pitävät kasassa.
Nanon jälkeen tulevat vielä mittakaavat piko 10−12, femto 10−15,atto 10−18, tsepto 10−21, jokto 10−24. Entäpä näiden mittakaavojen tekniikka, tuleeko niistä työkalu johonkin uuteen?

Oman kokomme ja nanomittakaavan välissä on haasteita, uusimpia tulokkaita esim. geenit. ”Geenimanipulointi” on kasveilla, eläimillä ja ihmisillä jo todellisuutta. Sen haittavaikutuksia lienee tutkittu aika vähän, vaara piilee että jotain odottamatonta tapahtuu? Onko turvallista vai lähteekö käsistä? Nuo tulevat nanohiukkaset voivat myös aiheuttaa yllätyksiä aivan kuten myös hyötyä, jota niiltä suurin toivein odotetaan?

Vuoden 2010 fysiikan Nobel myönnettiin ”uraauurtavista kokeiluista grafeenin parissa” Andre Geim'ille ja Konstantin Novoseloville yhden hiiliatomikerroksen paksuisen grafeenikalvon löydöstä, siis nanokokoa. Sille odotetaan sovelluksia aurinkokennoista kuvaruutuihin ja lukuisiin kehitettäviin keksintöihin kuten DNA:n sekvenssointiin. Läpinäkyvänä ja sähköä johtavana, lujana materiaalina sille löytynee käyttöä vielä vaikka mihin.

Keksi itse kuinka lyijykynän grafiitti saadaan atomikerroksen paksuiseksi. Raaka-aine löytyy joka kodin kirjoituspöydän laatikosta.