©    
Reino Rehn 2024.   

Ajattelun työkaluista

Kalevalan sanoin "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi" pohdiskelen miten mieli ja aivot toimivat ja millaisia työkaluja meillä on sen ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi.

Ajattelun olemus

Ajattelu, ihmismielen dynaaminen ja monimutkainen prosessi, on aivojen miljardien neuronien sähkökemiallisen toiminnan tulosta. Se on tietoisuuden ja tajunnan perusta, joka on sidoksissa sekä biologiaamme että kokemukseemme. Edward de Bonon mukaan ajattelu on itsestään organisoituva informaatioprosessi, joka oppii ja kehittyy ajan myötä.

Työkalut ajattelun tarkasteluun

Aivot, tämä monimutkainen neuroverkosto, ovat ajattelumme keskus. Ne prosessoivat informaatiota ja ovat vastuussa muistista, oppimisesta ja tietoisuuden muodostumisesta. Aivojen toiminta on sähkökemiallinen prosessi, joka on yhä tutkimuksen kohteena, mutta sen ymmärtäminen on keskeistä ajattelun työkalujen hyödyntämisessä.

Ajattelun työkalut koostuvat ajatuksista, datasta, tiedosta, tunteista ja ymmärryksestä. Ajatukset ovat mielen tuotteita, jotka ilmenevät aivoissamme. Data on perustason informaatiota, kuten aakkoset ja sanat, jotka ovat ajattelumme rakennuspalikoita. Tieto muodostuu, kun dataa yhdistellään ja validoidaan, luoden yhtenäisen näkemyksen tai uskomuksen. Tunteet, peräisin geeniperimästämme, toimivat sisäisenä moraalikompassina ja vaikuttavat ajatteluumme ja päätöksentekoomme. Ymmärrys syntyy, kun tietoa sovelletaan ja yhdistetään eettisiin periaatteisiin, mahdollistaen syvemmän käsityksen maailmasta ja toiminnastamme sen sisällä.

Ajattelun työkaluja voi jaotella kolmeen pääluokkaan:

1. Biologiset työkalut Aivot ja aistit, jotka mahdollistavat tietoisuuden ja ajattelutoiminnan.

2. Informaatiotyökalut Data, tieto, tunne, ymmärrys ja viisaus, jotka rakentavat kognitiivisen prosessimme.

3. Ympäristö ja vuorovaikutus Ulkoinen maailma ja sen havainnointi, josta ammennamme informaatiota ja jota pyrimme ymmärtämään ja muuttamaan.

Aistit

Aistimme toimivat aivojen ja ulkomaailman välisenä yhteyspisteenä, välittäen tietoa näön, kuulon, hajun, maun, tunnon ja tasapainon kautta. Ne ovat monimutkaisia ja jaettavissa useisiin alalajeihin. Lisäksi keskusteluissa esiintyy teorioita niin kutsutuista ekstrasensorisista aistimuksista (ESP), kuten aavistuksesta tai telepatiasta, jotka eivät perustu tieteellisesti tunnustettuun näyttöön ja jäävät usein spekulatiivisen mielenkiinnon kohteiksi.

Aistit eivät kuitenkaan ole erehtymättömiä; ne voivat antaa virheellistä tietoa ja niitä voidaan manipuloida. Esimerkiksi näköaistissa on sokea piste ja hypnoosi, suggestio sekä päihteet voivat muuttaa aistimustemme laatua. Tämä herättää kysymyksen aistien luotettavuudesta ja siitä, miten varmasti voimme luottaa aistien kautta saatuun tietoon. Vaikka aistit ovatkin ainoa keino vastaanottaa tietoa ympäristöstämme, niiden antaman tiedon tulkinnassa on syytä olla kriittinen. Aistihavaintojen kriittinen arviointi on olennainen osa luotettavan tiedon muodostamisessa ja ajatteluprosessissa.

Muisti

Muisti, hermoverkostomme osa, tallentaa elämämme aikana koetut vaikutteet, kokemukset ja tiedot.

Se on monimutkainen ja osittain mysteeri, jossa varastoidut tiedot voivat olla vaihtelevasti saatavilla; unohtaminen ja muistojen valikoiva palautuminen ovat osa sen luonnetta. Muistin toimintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten väsymys, stressi ja terveydentila, jotka voivat heikentää sen laatua ja luotettavuutta. Muisti sisältää sekä toimintaohjeet että käsiteltävät tiedot, ja sen kautta syntyy ymmärrys ja tietoisuus – ihmisen kognitiivisen prosessin lopputuotos.

Älykkyys, järki, viisaus

Älykkyys, järki ja viisaus muodostavat yhdessä ihmisen kognitiivisen suorituskyvyn perustan.

Älykkyys, kuvattavissa aivojen teknisenä suorituskykynä, päättelykykynä ja ongelmanratkaisunopeutena, mitataan usein ÄO-testein. Nämä testit pyrkivät arvioimaan älykkyyttä mahdollisimman kulttuurista ja koulutuksesta riippumattomalla tavalla, keskittyen erityisesti nonverbaaliseen älykkyyteen, joka on universaalisti vertailukelpoista.

Älykkyys kuitenkin vaihtelee laajasti eri osa-alueiden, kuten kielellisten, matemaattisten ja taiteellisten kykyjen suhteen. Vaikka älykkyys saavuttaa huippunsa nuoruudessa ja ei ole suoraan riippuvainen kokemuksesta tai oppimasta tiedosta, se ei yksinään määritä ihmisen toiminnan laatua.

Järki syntyy tietojen, älyn ja kokemuksen vuorovaikutuksessa, toimien ymmärryksen ja toimintamallien perustana. Sen sijaan viisaus edustaa korkeampaa tasoa, jossa oikeat tiedot, eettiset periaatteet ja hyvä älykkyys yhdistyvät, ohjaten toimintaa pitkällä aikavälillä kokonaisuuden parhaaksi. Viisaus ei tavoittele lyhyen aikavälin etuja, vaan noudattaa korkeaa moraalia ja pyrkii toteuttamaan hyvän elämän ohjeistoa. Näin ollen, vaikka älykkyys tarjoaa perustan kognitiiviselle suorituskyvylle, todellinen viisaus saavutetaan vasta, kun yhdistämme sen järkeen ja moraaliseen pohdintaan, mikä mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen ja merkityksellisemmän toiminnan maailmassa.

Informaatio

Informaatio on peruskäsite, joka yhdistää materiaa, energiaa ja niiden välisiä suhteita. Se toimii datan, eli tiedon raaka-aineen, alkeiskomponenttina – kuin aakkoset, jotka muodostavat sanoja. Informaatio ei ole materiaa eikä energiaa itsessään, vaan kuvaa niiden järjestystä ja vuorovaikutuksia. Se on olennainen osa kaikkia fysikaalisia prosesseja ja luonnonlakeja, kuten kvanttien vuorovaikutuksia ja gravitaatiota, ja se on koodattuna materian ja energian rakenteeseen.

Tämä ymmärrys perustuu siihen, että informaatio, materia ja energia esiintyvät aina yhdessä, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Informaation perusyksikkö, bit, ilmaisee olotilaa: olemassaoloa (1) tai olemattomuutta (0). Tämä binäärinen järjestelmä on perusta informaation käsittelylle ja välittämiselle. Informaatio siis sitoo yhteen materiaa ja energiaa, määritellen niiden ominaisuudet ja toiminnot luonnossa ja tekniikassa.

Logiikka ja matematiikka ovat välttämättömiä työkaluja informaation tehokkaaseen käsittelyyn. Ne tarjoavat perustan informaation järjestämiselle, analysoinnille ja uuden tiedon luomiselle, mikä on olennaista tieteellisessä tutkimuksessa, teknologisessa kehityksessä ja päivittäisessä ongelmanratkaisussa.

Tieto

Tieto syntyy, kun dataa yhdistellään ja analysoidaan, muodostaen ymmärryksen perustan. Tieto voi olla joko oikeaa tai väärää, riippuen siitä, kuinka hyvin se vastaa reaalimaailman ilmiöitä. Oikean tiedon määrittely ja reaalimaailman luonne ovat monimutkaisia kysymyksiä, joita arvioidaan aistihavaintomme ja kognitiivisten prosessiemme kautta. Tieto on jaettavissa toimintaohjeisiin ja käsiteltävään dataan, jotka yhdessä muodostavat kokonaisvaltaisen käsityksen maailmasta ja ohjaavat toimintaamme. Tiedon laajuus ja monipuolisuus muistissamme parantavat kykyämme navigoida ja ratkaista elämän haasteita, perustuen yksilön arvoihin, etiikkaan ja moraaliin, jotka ohjaavat tietojen soveltamista ja noudattamista.

Kieli ajattelun ilmaisu

Kieli on ajattelun ja kommunikoinnin perusta. Se on järjestelmä, joka koostuu symboleista, sanoista ja säännöistä, joilla ilmaisemme ja jaamme ajatuksiamme. Kielen avulla voimme käsitellä ja välittää informaatiota, tehdä merkityksellisiä yhteyksiä ja ymmärtää maailmaa ympärillämme.

Tämä rekursiivinen järjestelmä mahdollistaa itsensä selittämisen ja laajempien kokonaisuuksien ilmaisun. Kielioppi määrittää, miten sanat yhdistyvät rakenteiksi, kun taas semantiikka linkittää kielen todellisuuteen ja sen muutoksiin. Kommunikaatiossa oletamme yhteisen käsitejärjestelmän, mutta kielen ja merkitysten muuttuvuuden vuoksi on tärkeää suhtautua kieleen harkiten.

Ajattelun laatu

Laadukas ajattelu johtaa viisauteen, oikeaan toimintaan ja kestäviin ratkaisuihin. Se perustuu oikean tiedon syvälliseen ymmärtämiseen, kykyyn käsitellä ja soveltaa tietoa kriittisesti sekä arvojen ja eettisten periaatteiden huomioon ottamiseen. Laadukas ajattelu edellyttää avointa mieltä, kriittistä pohdintaa ja jatkuvaa valmiutta oppimiseen ja uuden tiedon omaksumiseen.

Laadukkaaseen ajatteluun sisältyy useita keskeisiä elementtejä:

• Monipuolinen tiedonhallinta Kyky ymmärtää, arvioida ja soveltaa tietoa eri lähteistä, pohtia sen paikkansapitävyyttä ja suhteuttaa se olemassa olevaan tietämykseen.

• Kriittinen ajattelu Taito kyseenalaistaa oletuksia ja argumentteja, erottaa tosiasiat mielipiteistä ja tehdä perusteltuja johtopäätöksiä.

• Luova ajattelu Kyky yhdistellä ideoita uusiksi kokonaisuuksiksi, keksiä ongelmiin innovatiivisia ratkaisuja ja nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muita saattaa olla esteitä.

• Eettinen pohdinta Pohdintaa siitä, mitä pidetään oikeana ja vääränä, hyvänä ja pahana, sekä näiden periaatteiden soveltaminen päätöksentekoprosessissa.

• Empatia ja sosiaalinen ymmärrys Kyky asettua toisen asemaan, ymmärtää erilaisia näkökulmia ja ottaa huomioon muiden ihmisten tunteet ja tarpeet.

Ajattelun haasteet ja virheet

Ajattelumme on altis monille haasteille ja virheille, kuten vahvistusharhalle, jossa etsimme tietoa, joka tukee jo olemassa olevia uskomuksiamme, tai kognitiiviselle dissonanssille, jossa vältämme tietoa, joka on ristiriidassa näkemystemme kanssa. Näiden haasteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on keskeistä, kun pyrimme kehittämään ajattelumme laatua.

Oman ajattelumme laadun parantaminen vaatii tietoisuutta omista ajatusprosesseistamme. Itsetutkiskelu, ajatusten reflektointi ja itsekriittisyys ovat avainasemassa, kun tavoitteenamme on kehittää ajattelumme laatua. Tämä prosessi edellyttää avoimuutta uusille ideoille, valmiutta kyseenalaistaa omia oletuksiamme ja halua kasvaa henkisesti. 

Uusi työkalu ajattelussa: Tekoäly

Tekoälyn rooli ajattelun työkaluna on merkittävä ja sen vaikutus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Tekoäly voi tukea ja parantaa ihmisen ajattelua monin tavoin, sekä nyt että tulevaisuudessa, tehostamalla tiedonkäsittelyä, tarjoamalla uusia näkökulmia ongelmanratkaisuun ja auttamalla ymmärtämään monimutkaisia järjestelmiä.

Tekoäly kykenee käsittelemään ja analysoimaan valtavia tietomääriä nopeammin ja tehokkaammin kuin ihminen. Se voi auttaa tunnistamaan olennaiset tiedot, suodattamaan pois tarpeettoman datan ja esittämään yhteenvedot helposti ymmärrettävässä muodossa. Tämä tehostaa päätöksentekoprosessia ja mahdollistaa informaation syvällisemmän ymmärtämisen.

Tekoäly voi tarjota uusia näkökulmia ja lähestymistapoja ongelmien ratkaisuun. Sen kyky yhdistellä ja verrata erilaisia tietoaineistoja voi tuoda esille ratkaisuja, joita ei ehkä inhimillisesti ajateltuna olisi pidetty mahdollisina. Tekoälyn avulla voidaan löytää luovia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, joita ihmismieli yksinään ei välttämättä pystyisi käsittelemään.

Tekoälyn avulla voidaan mallintaa ja simuloida monimutkaisia järjestelmiä, tarjoten uusia oivalluksia niiden toiminnasta. Tämä voi auttaa ymmärtämään paremmin sekä luonnollisia että ihmisen luomia systeemejä. Tekoälyn kyky käsitellä monimutkaisuutta ja sen tarjoamat syvälliset analyysit voivat avartaa ihmisen ymmärrystä maailmasta.

Eettiset ja filosofiset pohdinnat

Tekoälyn integrointi ajattelun työkaluksi herättää myös eettisiä ja filosofisia kysymyksiä. Miten varmistamme, että tekoälyä käytetään vastuullisesti ja ihmiskunnan hyväksi? Kuinka säilytämme inhimillisen päätöksenteon merkityksellisyyden? Näiden kysymysten pohdinta on keskeistä, kun pyrimme hyödyntämään tekoälyä ajattelun parantamisessa.

Tulevaisuudessa tekoälyn roolin odotetaan vain kasvavan ajattelun tukena. Sen kyky oppia ja kehittyä tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia ihmisen kognitiivisten kykyjen laajentamiseen. Kuitenkin, tämän potentiaalin hyödyntäminen edellyttää jatkuvaa tutkimusta, kehitystä ja eettisten periaatteiden noudattamista.

Loppujen lopuksi, tekoäly ei korvaa inhimillistä ajattelua, vaan toimii työkaluna, joka voi tehostaa, laajentaa ja rikastuttaa sitä. Sen avulla voimme löytää uusia tapoja ymmärtää maailmaa, ratkaista ongelmia ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kestävämmän ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamiseksi.

Päätelmä, viisauteen pyrkiminen

Laadukkaan ajattelun tavoite on viisaus - kyky tehdä oikeudenmukaisia, kestäviä ja hyvin harkittuja päätöksiä, jotka huomioivat laajemmat seuraukset ja edistävät yleistä hyvää. Viisaus ei ole pelkästään tietämystä tai älykkyyttä, vaan se on kykyä soveltaa tietoa ja arvoja käytännön elämässä tavalla, joka kunnioittaa elämän monimutkaisuutta ja dynaamisuutta. Ajattelun laadun kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii omistautumista, harjoittelua ja aitoa halua ymmärtää maailmaa ja omaa paikkaamme siinä. Se on matka, joka tarjoaa loputtomasti oppimisen ja kasvun mahdollisuuksia.

Yksinäinen

 

Yksinäinen

Hän istui siinä, pienessä katupöydässä, jonka päällä lepäsi kuppi lämmintä teetä. Ulkona hämärä syveni, ja kahvilan sisällä valot loivat pehmeää loistetta ympärilleen. Kadut olivat hiljaiset, aivan kuin maailma olisi hetkeksi pysähtynyt katsomaan, kuinka hän kävi sisäistä taistoaan.

Elena, yksinäinen nainen keskellä pientä kahvilaa, antoi ajatustensa vaeltaa. Hän oli menettänyt ystävänsä, ei sanan pahassa merkityksessä, vaan fyysisessä. Hänen paras ystävänsä, sielunkumppaninsa, oli muuttanut kauas toiselle puolelle maailmaa, jättäen Elenan yksin kohtaamaan elämän melankolian.

Heidän ystävyytensä oli ollut kuin ankkuri, joka piti Elenan vakaana elämän myrskyissä. Mutta nyt, kun ystävä oli poissa, Elena tunsi itsensä hauraaksi, ajelehtivaksi ilman suuntaa. Hän mietti, mikä ystävyydessä oli tehnyt siitä niin voimakkaan siteen, niin elintärkeän.

Kahvilan lämmin hämärä tuntui nyt kylmältä ja etäiseltä. Elena huomasi, että yksinäisyys ei ollut pelkästään ystävän fyysistä poissaoloa. Se oli tunne, syvä kaipuu jakaa, kokea yhdessä, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Ystävyys oli täyttänyt nuo aukot, muodostanut sillan yksinäisyyden yli.

Hän joi teetään, antoi sen lämmön levitä hitaasti läpi kehonsa. Hän muisti ystävänsä sanat: "Et ole koskaan yksin, pidän sinusta huolta sydämessäni, minne ikinä menenkin." Elena hymyili kyynelten läpi. Ystävyys, hän ymmärsi, ei ollut sidoksissa paikkaan. Se oli läsnä muistoissa, oppitunneissa, jaetussa naurussa ja yhteisissä unelmissa.

Elena päätti, että vaikka yksinäisyys saattoi tuntua raskaalta, hän kantaisi ystävyyden valoa sydämessään, valaisten pimeitä hetkiä. Hän nousi, jätti kupin pöydälle ja astui ulos kadulle valmiina kohtaamaan maailman. Yksinäisyys ja ystävyys, hän oli oppinut, olivat vain elämän eri puolia, mutta molemmat opettivat häntä arvostamaan toista entistä enemmän.

Ja niin, vaikka yö oli tumma ja tie epävarma, Elenan askeleet olivat kevyet. Hän tiesi nyt, että jokaisessa hyvästissä piili uuden alun siemen, ja että ystävyys, todellinen ystävyys, oli kuin tähti; se ei sammunut, vaikka etäisyydet venyisivät äärettömiin.

© Reino Rehn     Teksti: ChatGPT 4 (editoitu), Kuva: DALL-E 3

 Robotin kello...

Taidan olla ajastani jäljessä, tai niin, enhän enää tiedä mitä se aika onkaan. 

Kuulemma tarkat atomikellot käyvät – ensin yhdessä synkronoituna, sen jälkeen erilleen siirrettynä - eri aikaa. *)

Kaapin päälle siirretty kello käy nopeammin ja lattialle siirretty hitaammin. 

Kutsuvat sitä kellon ominaisajaksi.

Ja kello siirrettynä nopeasti liikkuvaan GPS satelliittiin käy hitaammin, pitkästyy mokoma.

Pitää jatkuvasti rukata että paikannus maan päällä ei mene metsään

Miten ne kellot noin kummasti heittelevät?

Toimivat noin johtuen yleisestä suhteellisuusteoriasta, syyttäkää A. Einsteiniä.

Meni tuollaista keksimään. Mutta on silti oikeassa, mitattu ja tarkastettu moneen kertaan.

Kellot käyvät painovoimakentässä hitaammin. Nopeasti edetessään myös hitaammin. 

Vaikea ymmärtää meidän kelloihimme sidotussa ajassa. 

Eihän näissä kelloissamme ole myöskään nano-sekuntti viisaria (nano = miljardisosa).

Sitten meillä on myös tämä chat robotti kello.

Toimii jossain internetin pilvessä. Joka siis lienee syvällä maan uumenissa.

Sillä on erityinen ominaisaika. 

Testasin sitä käytännössä kun tilasin taannoin koronarokotus aikaa. 

Tuli näes sopivat 80v. vuodet kohdalle. Ainoa mahdollisuus soittaa puhelimella, soitin aamulla.

Terveyskeskuksen chatbot robotti vastasi, ensin tarkat selitykset mitä nappulaa pitää painaa missäkin tarkoituksessa. 

Paina 1= tilaa aika - ping. 

Robotti vastasi että ”soitamme numeroon 0xx...jne. noin yksitoista neljäkymmentä viisi”. 

Selvä… odottelemaan. Aika kului, noin soittoaika – meni toinen tunti - kolmas … ei soittoa?

Niin eihän vastauksessa ollutkaan aikaleimaa eli ilmoitusta minä päivänä, kuukautena tai vuotena kello ”noin yksitoista neljäkymmentä viisi” se soittaa?

Eikun vaan odottelemaan milloin tuo robotin kellossa toteutuu. 

Joutuukohan sitä montakin vuotta odottelemaan ties missä mustan aukon syöverissä se kello mahtaa sijaita – eli kuinka hitaasti käy vai käykö ollenkaan?

Tiedotusvälineissä kauhistellaan koulukiusaamista joka pitäisi saada kitkettyä pois! 

Eihän se onnistu, nuoriso oppii vaan uusia kiusaamisen muotoja, ohjelmoivat robotit kiusaamaan.

Vai olisivatko jo vähän vanhempia koulukiusaaja-robotti ohjelmoijia, joilla sama kiusaamisvika.

Onko näistä roboteista tulossa uusi kiusaamisen kansanhuvi?

Tälle ilmiölle pitää keksiä uusi nimi, olisiko: ähäkutti-kiusaaminen?

Odottelen edelleen soittoa, ei tullut soittopäivänä, eikä seuraavanakaan… ähäkutti.

Tuli kolmannen päivän iltapäivällä. Ihmisääni antoi ajan yli kolmen viikon päähän.

Selvisi että paljon nuorempi 7-kymppinen oli saanut rokotus-ajan paljon aikaisemmin kun tarkoitus oli että vanhimmat ensin?

Se siitä rokotuksien ikäjärjestyksestä.

- x -

P.S. Toimiviakin ajanvaraus sovelluksia on ja toimivat täsmällisesti. 

Tuntuuko siltä että pyörä pitää keksiä aina uudestaan?

Kuten se sarjakuva Pulterin uusi pyöräkeksintö. 

Joku oli jo aikaisemmin keksinyt neliskulmaisen pyörän.

Pulterin keksintö oli - kolmikulmainen pyörä! 

Hän julisti: Heureka, olen eliminoinut pyörästäni yhden töyssäyksen!

*) Carlo Rovelli, Ajan luonne.

© Reino Rehn    Kuva:  DALL-E 3

Mieleni minun tekevi…

Elias katseli mappihyllyjä ja paperipinoja pöydällä, kaappien päällä ja lattialla. Mistähän tuon aloittasi purkaa? Hän oli vuosikausia kiertänyt keräämässä kansanrunoutta ja lauluja, aineistoa itä-suomen ja Karjalan mailla, kokoelma oli valtava. Nyt se pitäisi lajitella ja julkaista. Mietittyään aikansa hän päätti aloittaa sen muutamalla sanalla.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi…

 

No jätetään Elias Lönnrotin Kalevala tähän ja mietitään noita alun sanoja. 

Mieleni, sehän viittaa johonkin sellaiseen olioon kuin mieli. 

Sitä vielä tehostaa seuraava sana minun. Mieleni minun. Ja sitten se tekevi jotain. 

Puretaan vielä kaksi seuraavaa sanaa, aivoni ajattelevi. 

Tarvitaan siis joku työkalu, aivot, neuroverkko sanovat tutkijat, joku sellainen olio joka tekee jotain ja sen tekemisen nimi on ajattelu. 

Ajattelusta ja mielestä tässä juuri on puhe. 

Jokaisella ihmisellä ja miksei muillakin, kuten eläimillä on mieli. 

Sehän tarvitaan aina kun mielitään jotain tehdä, kuten kirjoittaa Kalevala. 

Tai hankkia ruokaa, tai jatkaa sukua, tai - no tekemisiä riittää. 

Jos mieli tekee jotakin, se ainakin miettii, tai ei mieli tee vaan aivot sen käytännössä tekee ja se tekemisen nimi on mieli. 

Se - kuten tunnettua on meillä jokaisella ihan oma ja ainutkertainen mieli. 

Mielipide löytyy lähes jokaisesta asiasta – kuten tästä.

Tämä mielen tuottajaelin – aivot, on neuroniverkko joka koostuu noin 86 – 100 miljardista hermosolusta, neuronista, ja muista tukisoluista. 

Vuonna 1906 pari tutkijaa, italialainen Golgi ja espanjalainen Y Cajal saivat biologian Nobel palkinnon neuronien ja niiden välisen verkoston löydöistä. 

Siitä asti on aivojen rakenne ollut tutkimusten kohteena. 

Nyt tiedetään hienojen mittalaitteiden ansiosta vaikka mitä lisää kuinka neuroniverkko toimii.

Jokaisella on syntyessään jo aivot puolivalmiina ottamaan elämän ihmeet vastaan. 

Taival on sattumia täynnä, vanhemmat, sisaret, kaverit, koulu, työelämä, kaikki antavat oman osansa kokemuksista jotka rakentavat sitten sen lopullisen / muuttuvan mielen. 

Vielä tässä tarvitaan muutakin, tärkeä työkalu – kieli. 

Sehän on jo kumma kyllä suussa valmiina ja osallistuu sen toisen kielen ilmaisuun. 

Kieli se lirkuttaa,  mielin kielin, hellyyden sanoja, tunteiden paloa. 

Kieli se viekkaana, pimeyden piilossa, valheita soljuu, kieroja kiroja. 

Elias sai mielensä toimimaan ja aineistosta koottua tarinan joka kantaa yhä kiehtovana runo- ja laulukertomuksena Suomen menneestä historiasta ja tapahtumista.  

© Reino Rehn

 Celestia

Vuonna 2032 kansainvälinen avaruusasema "Celestia" kiersi Maata, suorittaen tärkeitä tutkimuksia maailmankaikkeuden mysteereistä. Asemalla oli kuusi astronauttia: komentaja Helen Pelton, insinööri Max Chen, biologi Sarah Johnson, lääkäri Ajay Singh, geologi Carlos Rivera ja astrofyysikko Hina Yamamoto.

Eräänä päivänä, kun aseman miehistö valmistautui suorittamaan sarjaa kokeita, odottamaton katastrofi tapahtui. Pieni, mutta nopea asteroidi, joka ei ollut näkynyt aikaisemmissa seurannoissa, törmäsi Celestiaan valtavalla nopeudella. Törmäys vaurioitti vakavasti aseman ydinosaa, rikkoen elintärkeitä järjestelmiä ja aiheuttaen paineen menetyksen.

Miehistö toimi nopeasti, sulki vaurioituneet osat ja siirtyi turva-alueelle. He olivat nyt vangittuina avaruusasemalle, jonka yhteydet Maahan olivat katkenneet, ja heidän elintärkeät järjestelmänsä olivat hädin tuskin toiminnassa.

Ensimmäisenä päivänä jälkeen törmäyksen Helen kokoontui miehistönsä kanssa hätäkokoukseen. "Meidän on pysyttävä rauhallisina ja keskittyä selviytymiseen, kunnes apu saapuu," hän sanoi. Mutta he kaikki tiesivät, että pelastuksen saapuminen saattaisi kestää päiviä, ellei viikkoja.

Max ja Carlos työskentelivät väsymättä korjatakseen viestintäjärjestelmän, kun taas Sarah ja Hina arvioivat heidän jäljellä olevia resurssejaan. Ajay tarkkaili kaikkien terveyttä, varmistaen, ettei kukaan kärsinyt vakavista vammoista.

Päivien kuluessa aseman tilanne kävi yhä epätoivoisemmaksi. Ilman ja veden puhdistusjärjestelmät olivat rajoillaan, ja ruokavarastot hupenivat. Miehistö jakoi niukat resurssinsa tarkasti, ja heidän kasvonsa alkoivat näyttää väsymyksen ja stressin merkkejä.

Eräänä yönä, kun Helen katseli Maan heijastusta avaruusaseman akkunasta, hän teki päätöksen. He eivät voisi odottaa pelastusta; heidän täytyisi itse ryhtyä toimiin. Seuraavana aamuna hän esitteli suunnitelmansa miehistölle: he käyttäisivät avaruusaseman pelastuskapselia palatakseen Maahan.

Seuraavat päivät kuluivat valmistautuessa. Jokainen tehtävä suoritettiin äärimmäisellä huolella ja tarkkuudella. Kun kaikki oli valmista, kuusi astronauttia astui kapseliin, sydämet täynnä toivoa, mutta myös pelkoa siitä, mitä tuleman piti.

Paluumatka Maahan oli jännittävä. Kapseli syöksyi ilmakehään, ja ikkunoiden läpi näkyi liekkejä ja kipinöitä. Mutta Helen ja hänen tiiminsä eivät antaneet pelon ottaa valtaa. He luottivat toisiinsa, koulutukseensa ja siihen, että heidän rohkeutensa ja päättäväisyytensä veisi heidät turvallisesti kotiin.

Lopulta kapseli laskeutui pehmeästi Tyynenmeren aalloille, ja pelastushelikopterit lähestyivät nopeasti. Helen ja hänen miehistönsä olivat selviytyneet, mutta heidän kokemuksensa Celestialla muistuttaisi heitä aina siitä, kuinka hauras ihmisen olemassaolo avaruudessa on, ja kuinka tärkeää on pitää huolta toisistamme ja planeetastamme.

©   Reino Rehn,  kuva: DALL-E3, teksti: ChatGPT 4 (editoitu)

Iltasatu

Kertomus Kultapyrstöstä, korallien asukkaasta

Kaukana sinisessä meressä, missä auringonvalo tanssii veden pinnan alla luoden tuhansia kimalluksia, oli asukas, pieni ja utelias kala nimeltä Kultapyrstö, joka ihaili ympärillään olevia kirkkaita värejä ja muotoja.

Kultapyrstö oli tunnettu uteliaisuudestaan ja seikkailunhalustaan. Hän rakasti tutkia sokkeloisia polkuja, joiden varsilla kukoistivat upeat korallit - punaiset, violetit, keltaiset ja vihreät, kaikki kimaltavat ja elävät. 

Hän ui läpi kirkkaan sinisten ja pehmeän vaaleanpunaisten anemonien, jotka huojuivat lempeässä virtauksessa.
Eräänä päivänä Kultapyrstö kuuli vanhalta viisaalta meriahvenelta tarinan paikasta, jossa korallit olivat niin suuria, että ne peittivät koko meren ja päätti lähteä etsimään tätä paikkaa.

Matkansa aikana hän kohtasi monia muita meren asukkaita. Vilkkaat pikkukalat kertoivat hänelle tarinoita meren syvyyksistä, viisaat kilpikonnat opettivat häntä lukemaan virtauksia ja väistämään vaaroja, ja leikkisät delfiinit opastivat häntä läpi vaikeiden vesien.

Kultapyrstö näki matkallaan häikäiseviä näkyjä: syvänmeren valokaloja, jotka loistivat pimeydessä kuin tähdet, ja jättiläismäisiä meduusoja, joiden lonkerot hohtivat kuin neonvalot. Hän ui läpi merilevämetsien ja löysi piilotettuja luolia, joissa asui uteliaita otuksia.

Viimein Kultapyrstö saapui paikkaan, joka oli vielä kauniimpi kuin mitä hän oli osannut kuvitella. Hän oli löytänyt koralliluodon, joka oli kuin toisesta maailmasta. 

Täällä korallit muodostivat valtavia rakennelmia: torneja, kaaria ja sokkeloita, jotka olivat kaikki värikkäämpiä ja kiehtovampia kuin mikään, mitä hän oli aikaisemmin nähnyt.

Tämä oli paikka, jossa vedenalainen elämä kukoisti täydessä loistossaan. Kalat kaikista maailman kolkista kokoontuivat tänne - jokaisella oli oma ainutlaatuinen kuviointinsa, värinsä ja tarinansa. Kultapyrstö tapasi uteliaita papukaijakaloja, jotka maalasivat koralleja omilla väreillään, ja majesteettisia mantarapuja, jotka liitelivät arvokkaasti veden alla kuin kuninkaalliset.

Kultapyrstö vietti päiviä tutkien tätä upeaa paikkaa, oppien jokaiselta olennolta ja jokaiselta kasvilta. Hän oppi, että jokaisella korallilla ja jokaisella kalalla oli oma tarinansa kerrottavanaan. Hän ymmärsi, että meri oli täynnä tarinoita ja salaisuuksia, jotka odottivat löytäjiään.

Kun oli aika palata takaisin omaan koralliinsa, Kultapyrstö tunsi itsensä muuttuneeksi. Hänellä oli mukanaan ei vain tarinoita ja muistoja, vaan myös syvempi ymmärrys meren monimuotoisuudesta ja kauneudesta. 

Hän tiesi, että hänen seikkailunsa oli vasta alku monille muille matkoille, joita hän aikoi tehdä.
Kultapyrstö palasi kotiinsa, ja jakoi tarinansa ja oppinsa muiden kalojen ja asukkaiden kanssa, kertoen heille kaiken, mitä oli oppinut.

Ja joka ilta, ennen kuin hän sulki silmänsä, hän muisteli ihmeellistä matkaansa ja uneksi uusista seikkailuista syvän sinisen meren sydämessä.

©   Reino Rehn,  kuva: DALL-E3, teksti: ChatGPT 4 (editoitu)