– ja onko sillä jotain tekemistä kvanttifysiikan kanssa?
Oletko koskaan miettinyt, kuka siellä päässä oikein puhuu, kun mietit jotain?
Tai kuka sen päättää, että nyt tekisi mieli jäätelöä? Tämä salaperäinen ilmiö, jota kutsumme tietoisuudeksi, on vähän kuin sisäinen kertojamme. Se on se ääni, joka miettii, unelmoi, muistaa ja valitsee, pysähdynkö punaisiin vai vilautanko kaasua. Mutta mistä se tulee? Aivot, tietenkin – mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Aivoja voisi ajatella supermonimutkaisena sähköasemana, jossa miljardeja hermosoluja sytyttelee toisiaan kuin jouluvalot. Ne napsauttelevat päälle ja pois eri kohtia, synnyttäen ajatuksia, tunteita ja päätöksiä. Suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että kun nämä hermosolut tekevät tarpeeksi monimutkaista yhteistyötä, syntyy tietoisuus vähän niin kuin kitarasta syntyy musiikkia, kun joku osaa soittaa. Mutta tässä mallissa on yksi ongelma: miksi tämä ”musiikki” kuulostaa myös sisältäpäin joltain? Miksi me emme ole vain robottimaisia ongelmanratkaisijoita vaan myös kokevia olentoja, joilla on tunteet ja kokemus maailmasta?
Sitten kuvioihin tulee kvanttifysiikka. Se on se osa fysiikkaa, jossa hiukkaset tekevät temppuja: voivat olla kahdessa paikassa samaan aikaan, katoavat ja ilmestyvät kuin taikurit, ja voivat olla yhteydessä toisiinsa, vaikka välimatkaa olisi valovuosi. Nyt jotkut tutkijat ovat esittäneet villin ajatuksen: entä jos tietoisuus ei synny vain aivosähköstä, vaan myös näistä oudoista kvantti-ilmiöistä?
Kuvitellaanpa hetki, että aivosolujen sisällä olevat mikrotubulukset – pienet putkirakenteet, jotka yleensä auttavat pitämään solun kasassa – ovatkin kuin kvanttifysiikan salaisia laboratorioita. Ehkä juuri niissä tapahtuu jotakin, mikä kytkee meidät isompaan kuvioon – universumin omaan wifi-verkkoon. Ei se nyt tarkoita, että meditoidessasi lataat päivityksiä kosmoksesta, mutta ehkä se selittäisi, miksi tietoisuus tuntuu enemmän kuin pelkältä sähköiskulta.
Totta kai kaikki tämä kuulostaa vähän kuin scifi-sarjalta. Ja sitä se tavallaan onkin – koska todisteita ei vielä ole tarpeeksi, ja moni tiedemies pyörittelee silmiään koko ajatukselle. Mutta ehkä pieni huumori auttaa hahmottamaan tätäkin aihetta: jos aivot ovat tietokone, niin tietoisuus on se ohjelma, joka välillä kaatuu, herjaa virheitä ja jää jumiin miettimään, mitä piti tehdä keittiössä. Ja jos kvanttifysiikka on mukana pelissä, ei ihme että välillä tuntuu kuin elämä olisi unta – ja herätyskello soisi väärässä todellisuudessa.
Vaikka tietoisuuden alkuperä on yhä hämärän peitossa, yksi asia on varma: se, että pystymme pohtimaan koko asiaa, on jo itsessään melkoinen ihme. Ehkä tulevaisuudessa ymmärrämme, miten kaikki toimii – tai ehkä vain hyväksymme, että meidän sisäinen puhekumppanimme on osa maailmankaikkeuden kummallisinta salaisuutta. Sillä välin, jatketaan ajattelua – tai ainakin yritetään olla ajattelevinamme.
© Reino Rehn 29.01.2026 (promt, ChatGPT 5,2, kuva DALL-E 3)
