Nyt hetki ja ajan olemus.                                   © Reino Rehn

Kun yritämme ymmärtää universumin olemusta meidän on otettava etäisyyttä siihen, mentävä mielikuvituksen avulla sen ulkopuolelle ja skaalattava universumi meidän mittakaavaamme.

Mistä se koostuu, supistetaan pääkohtiin. Näyttää siltä, että se koostuu Energiasta, Materiasta ja Informaatiosta. Nämä käyvät ilmi tieteen aikana kehitetyistä kaavoista esimerkiksi A. Einstein pääkaavasta E=mc² jossa on energiaa, materiaa ja c² informaatiota. (c² on valon nopeuden neliö ja informaatiota = matka/aika) 

Alkeishiukkastasolla ne (E, M, I) ovat aina yhdessä eivätkä voi esiintyä erillisinä vrt. aaltohiukkas teoria. 

Kun katsotaan viimeaikaista fysiikan kehityskaarta, nähdään että kvanttiteorian ja yleisen suhteellisuusteorian aika-avaruus teoria evät sovi yhteen matematiikan käsittelemien kaavojen ja ajatusten kanssa.

On kehitettävä joko kokonaan uusi ajattelutapa ja muokattava matematiikkaa jotta saataisiin edistystä asiaan. 

Kokeillaan uutta ajattelutapaa ja jätetään uuden matematiikan käsittely matemaatikoille. 

Suoritetaan mielikuvitus ajatelma ja käsitellään asiaa uudesta näkökulmasta. 

Otetaan tarkasteluun tässä ja nyt hetki, nimeän sen NYT hetkeksi ja käytän tästä eteenpäin.

NYT hetki kenttä on universaali perusominaisuus mutta se ei ole aikaa, sen olemus on nolla-aika ja sen voidaan katsoa olevan joko paikallaan tai liikkuvan koska sillä ei ole mitään merkitystä NYT hetki avaruudessa. Se synnyttää tai luo aikaa samalla kun se luo eli liukuu kohti tulevaisuutta. 

Aika voidaan määritellä esimerkiksi ’Planck ajaksi’ joka on määritelty vain ihmisen käyttöön skaalattuna meidän mittakaavaamme sekunnin osaksi. 

Sekunti taas johdetaan historian hämärästä nykyisin valon nopeuden ja toisaalta historiasta juontuvan sekunti määritelmän avulla Planck ajaksi eli noin 5,39x10^-44 sekunniksi. 

Kun yksikin Planck aikavärähdys on kulunut, se on mennyttä aikaa eli historiaa NYT hetken näkökulmasta. 

Huomaamme että NYT hetki etenee omaa vauhtiaan, se on universaali ominaisuus nolla (0) ja erillinen aika-avaruus- kelloaika on kulunutta, mennyttä aikaa eli historiaa. 

Se että aika-avaruus on läsnä NYT hetkessä, aiheuttaa sen, että riippuen gravitaatiosta, mennyt aika muodostuu erilaiseksi ajaksi, joka joudutaan korjaamaan aikadilaatio-menetelmällä oikeaksi, on vain meidän tapamme ymmärtää yleistä suhteellisuusteoriaa ja sen gravitaatio ilmiötä joka vaikuttaa aika-avaruuteen. 

Kaikki aikaisemmat tulkinta fysiikassa on kuitenkin oikein eikä siihen ole tarvetta puuttua.

 Kvanttikenttä  

Kvanttikenttäteoria on olemassa ja se on olemassa juuri ja vain NYT hetkessä, se on samalla ainoa reaalinen hetki.  Kaikki aikaisemmat NYT hetket ovat olleet voimassa menneessä ajassa eli historiassa. 

Gravitaatiokenttä

Samoin on myös gravitaatiokenttä olemassa saman aikaisesti kvanttikentän kanssa.  

Tietoisuus

Myös kaiken elämän tietoisuuskenttä on samassa NYT kentässä.

Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että meidän jokaisen elämämme syntymästä ja alkuhetkestä ja myös vuosituhansia ennen olemme olleet olemassa rakenteina, kvantit, atomit, molekyylit, solut jne. eli elämä koostuu vielä tuntemattomasta elämänkaava informaatiosta (evoluutio). 

Kuinka rakentaa erilaiset, kasvit ja eläimet, mitkä ovat niiden rakennekaavat, syntymä, elämä, energian saanti, suvun jatkaminen, muu toiminnat ja kuolema.

Kun sitten varsinaisesti synnymme, se on NYT hetki. Koko elämämme kulkee vain ja ainoastaan tämän hetken mukana. Se on samalla ainoa reaalinen hetki, joka seuraa meitä läpi elämän. 

Kvanttitapahtumat ja ilmiöt esiintyvät aina NYT hetkessä, esimerkiksi lomittuminen ja sen luku tapahtuvat NYT hetkessä, jolloin ne ovat aina synkronoitu keskenään ja mitään kummallista informaation ’Spooky action of a distance’ tulkintaa ei tarvita. 

"Hetken ominaisuuden" ja "ajan" ratkaiseminen tai määrittäminen on syvällinen ja monitulkintainen tehtävä, koska niiden merkityssisällöt kytkeytyvät niin fysiikkaan, filosofiaan kuin inhimilliseen kokemukseenkin. Voidaan tarkastella muutamia eri näkökulmia:

1. Filosofinen tulkinta:
   Hetki voidaan mieltää tiedostettavana kokemuksellisena yksikkönä, eräänlaisena jatkuvasti päivittyvänä "nykyhetkenä", joka rajautuu menneisyyden ja tulevaisuuden välille. Ajalla taas on monimutkaisempi luonne: se voi viitata sekä subjektiivisesti koettuun jatkuvuuteen että objektiiviseen, fysikaaliseen suureeseen. "Hetken ominaisuus" voisi viitata sen epämääräiseen, jatkuvasti pakenevaan luonteeseen: juuri, kun koet jotain tässä ja nyt, hetki jo lipuu menneisyydeksi. Toisaalta voidaan puhua myös hetken merkityksestä—sen intensiivisyydestä, läsnäolon kokemuksesta tai tietoisuuden keskittymisestä täsmällisesti siihen, mitä tällä sekunnilla tapahtuu.

2. Fysikaalinen näkökulma:
   Fysiikassa aika on neljäulotteisen avaruusajan komponentti. Hetki on tällöin matemaattisesti ajateltuna ajankoordinaatin tietty arvo—piste ajallisella akselilla. Fysikaalisesti hetki sinänsä ei kanna erityistä ominaisuutta, se on vain piste ajassa. Aika etenee relatiivisesti: suhteellisuusteorian mukaan eri havaitsijoilla voi olla eri kokemus samanaikaisuudesta, mikä kyseenalaistaa selkeän, ehdottoman hetken olemassaolon. Tällöin "hetken ominaisuudeksi" voisikin sanoa, että se on havaitsijasta riippuvainen ja suhteellinen käsite.

3. Psykologinen ja subjektiivinen näkökulma:
   Ihmismielelle hetki on merkityksellinen, koska tietoisuutemme toimii ikään kuin alati liikkuvassa nykyhetkessä. Kokemuksen tasolla ajan kulku voi tuntua nopealta tai hitaalta, ja hetken laatu voi riippua tarkkaavaisuudesta, tunnetilasta tai muistoista. Hetken ominaisuus voi olla keskittyneisyys tai ainutkertaisuus—se, että juuri tämä hetki eroaa menneistä, koska sitä ei voi toistaa täsmälleen samanlaisena.

4. Kulttuuriset ja eksistentiaaliset ulottuvuudet:
   Monissa filosofisissa ja uskonnollisissa suuntauksissa hetki nostetaan keskiöön: Carpe diem (tartu hetkeen) -ajattelu korostaa juuri nyt koetun arvokkuutta. Aika voi tällöin näyttäytyä loputtomana virtana, ja hetken ominaisuus on sen ainutkertaisuus. Mitä tarkemmin kykenee keskittymään käsillä olevaan hetkeen, sitä merkityksellisemmäksi sekä hetki että aika saattavat muodostua.

 Yhteenvetona voidaan sanoa, ettei ole olemassa yhtä lopullista ratkaisua hetken ominaisuuden ja ajan määrittämiselle, koska ne ovat konsepteja, jotka kantavat sekä objektiivisia että subjektiivisia, sekä teoreettisia että kokemuksellisia ulottuvuuksia. 

Ratkaisu on pikemminkin havainnossa, että NYT hetki on aina rajapinta menneen ja tulevan välillä, jatkuva reaalinen (aikaa luova) prosessi, jonka kuluessa havaitsemme ja ymmärrämme todellisuutta. Yhdessä tämä ilmiö muodostaa elämämme perusrakenteen: NYT hetken virta kuljettaa meitä hetki hetkeltä eteenpäin, ja NYT hetken ominaisuus on sen ainutkertaisuus ja väliaikaisuus. Tätä ominaisuutta hyväksi käyttäen aika menettää laskennallisen tehtävänsä fysiikassa, jää vain historian tulkinta.