Scifi -iltasatu by ChatGPT o3.

Olipa kerran etäinen planeetta, joka oli niin kaukana aurinkokunnastamme, että sen yötaivaalla näkyi vain muutamia himmeitä tähtiä. Tällä planeetalla asui olentoja, joita kutsuttiin nimellä Nulonit. Nulonit eivät tunteneet aikaa niin kuin me sen ymmärrämme. He elivät täysin Nyt-hetkessä, sillä heidän maailmanjärjestyksensä oli rakennettu kvanttikentän varaan.

Planeetan pinta näytti ensi silmäyksellä tavalliselta kiviseltä aavikolta, mutta kaikki liikkeet, kaikki ilmiöt, tapahtuivat kvanttikentässä, joka ulottui näkymättömänä kudoksena kaiken läpi. Jokainen askel, jokainen hengenveto, jokainen muutos ilmassa oli seurausta kentän värähtelyistä. Näiden värähtelyjen keskellä gravitaatiokenttä tanssi kuin näkymätön pehmeä tuuli, ohjaten sekä Nulonien että heidän ympäristönsä liikkeitä. Gravitaatiokenttä ei ollut vain vetovoimaa; se oli Nulonien mielestä eräänlainen laulu, joka kertoi heille, missä he olivat ja miten maailma muuttui heidän ympärillään.

Kun ilta laskeutui ja planeetan toinen puoli kääntyi hitaasti pois emotähtensä kajosta, Nulonien pienet kylät syttyivät hehkumaan kvanttivärähtelyjen purppuran- ja sinisävyistä hohdetta. Kylien keskustassa oli suuri kivinen kammio, jossa vanhin Nuloni, nimeltään Ka’vior, kertoi iltasatua muille.

Ka’vior istui matalalla jalustalla, ja hänen ympärillään nuoret Nulonit seurasivat jokaista sanaa. "Nyt-hetki ei ole vain aika, jonka tunnemme", Ka’vior aloitti. "Se on kudos, johon kaikki olemassaolomme on sidottu. Kvanttikenttä värähtelee, ja juuri siinä värähtelyssä me olemme."

Nuoret Nulonit nyökyttelivät. He ymmärsivät tämän hyvin, sillä jokainen heistä koki hetken, jolloin kaikki ympärillä tuntui hiljentyvän ja he tiesivät olevansa täysin yhtä ympäristönsä kanssa.

"Mutta gravitaatiokenttä", jatkoi Ka’vior, "se on kuin ajan vanha varjo. Kun seisot kivellä, tunnet sen. Kun hyppäät, tunnet sen kutsuvan sinut takaisin. Mutta tiedättekö, mitä se todella tekee?"

Nuoret Nulonit katsoivat toisiaan mietteliäinä.

"Se ei vain vedä teitä alas", Ka’vior sanoi. "Se kertoo teille, että olette tässä Nyt. Että juuri tässä hetkessä, tässä kohden kvanttikenttää, kaikki värähtelee yhteen. Aika, liike, materia – kaikki ovat yhtä tässä kentässä, ja gravitaatio on sen hiljainen rytmi."

Ka’vior lopetti puheensa ja nousi seisomaan. Hän katseli nuoria Nuloneja, joiden silmät hehkuivat valmiina näkemään unen, jossa kvanttikentän ja gravitaation tanssi jatkui. Tämän iltasadun jälkeen heidän unensa olivat aina täynnä värähtelyjä ja välähdyksiä, jotka muistuttivat heitä siitä, että he olivat osa suurempaa todellisuutta – osa sitä aina läsnä olevaa Nyt-hetkeä, jossa kaikki oli mahdollista.