Nyt-hetken synty: tietoisuuden ja ajan kvanttinen kudos

Nyt on hetki, joka ei kulje.

Se ei saavu, eikä se katoa.

Se syttyy kuin värähdys hiljaisuuden sisällä,

kuin ääni, jota ei lausuta, mutta joka silti soi.

Tässä hetkessä ei ole aikaa – vaan aika syntyy tässä hetkessä.

Ja tietoisuus on se, joka tuntee sen synnyttävän sykkeen.

Me elämme ajassa, mutta emme ehkä ymmärrä sen luonnetta.     Usein kuvittelemme ajan olevan virta, jossa mennyt jää taakse ja tuleva lähestyy, mutta kvanttitasolla tämä virta näyttää hajanaiselta, epämääräiseltä – ja joskus jopa olemattomalta. Aika ei olekaan universumin taustakudos, vaan saattaa olla ilmiö, joka syntyy vasta vuorovaikutuksessa havaitsijan kanssa.

Kvanttimekaniikka kyseenalaistaa ajatuksen lineaarisesta ajasta. Esimerkiksi hiukkasen tila ennen mittausta ei ole yksiselitteinen – se voi olla useassa paikassa yhtä aikaa, useissa tiloissa, ennen kuin havainto "valitsee" yhden todellisuuden. Tämä havaintotapahtuma, jota kutsutaan kollapsiksi, on ajaton, mutta samalla se tuottaa meille kokemuksen hetkestä.

Tässä tulee mukaan tietoisuus. Jos havainto on se, mikä realisoi kvanttijärjestelmän, niin tietoisuus saattaa olla itse asiassa keskeinen osa sen hetkellisen maailman luomisessa. Joidenkin tutkijoiden mukaan aika syntyy siinä, kun tietoisuus synkronoituu havaintoon – ja tällöin nyt-hetki ei ole vain välähdys, vaan rytminen sykli, muutaman sekunnin mittainen elävä kokemus jota nyt-hetki vetää liukuvasti perässään.

Neurotieteiden mukaan ihminen hahmottaa nykyhetken noin kolmen sekunnin jaksoissa. Tämän ajan sisällä tapahtumat sulautuvat yhdeksi koetuksi hetkeksi. On kuin tietoisuus keräisi informaatiota jatkuvasti, mutta järjestelisi sen pehmeästi rytmitettyyn muotoon – sykähdysliuksi, joka tuntuu meille "nyt"-hetkenä. Tästä seuraa ajallinen kokemus, mutta ei ajasta itsessään – vaan tietoisuuden rytmistä.

Jos hyväksymme tämän ajatuksen, voimme astua vielä syvemmälle: entä jos tietoisuus ei ole ainoastaan biologinen ilmiö, vaan kvantti- prosessi? Orchestrated Objective Reduction -mallissa tietoisuus syntyy kvanttitasolla – aivojen mikrorakenteissa, mutta kuitenkin ilmiönä, joka kytkeytyy kvanttimaailman sääntöihin. Tällöin tietoisuus ei ole ainoastaan yksilöllinen kokemus, vaan liittyy laajempaan kenttään – universaaliin tietoisuuteen.

Tässä näkökulmassa jokainen "nyt" on yhteinen koko maailmankaikkeudelle. Kaikki kvanttitason tapahtumat resonoivat samanaikaisesti tässä hetkessä, ja tietoisuus toimii kuin silta niiden välillä. Tietoisuus ei katsele aikaa ulkopuolelta – se värähtelee yhdessä sen kanssa ja synnyttää sen. Aika ei siis ole jotain, joka virtaa meissä – vaan me olemme ne, jotka virtaamme ajaksi.

Tämä näkymä haastaa kaiken, mitä olemme tottuneet pitämään todellisena. Mutta samalla se avaa uudenlaisen yhteyden: me emme ole erillisiä tarkkailijoita maailmassa, vaan aktiivisia osallistujia hetken luomisessa. Kun ymmärrämme, että nyt on kaiken keskus – ei pelkkä hetki muiden joukossa – alamme myös ymmärtää itsemme uudella tavalla.

Ja ehkä juuri tässä värähtelevässä, jatkuvasti syntyvässä nyt-hetkessä piilee se, mitä kutsumme elämän mysteeriksi. Ei ratkaistavana ongelmana, vaan koettavana todellisuutena – yksi sykähdys kerrallaan.

10.05.2025     ©  ®