Iltasatu

Kertomus Kultapyrstöstä, korallien asukkaasta

Kaukana sinisessä meressä, missä auringonvalo tanssii veden pinnan alla luoden tuhansia kimalluksia, oli asukas, pieni ja utelias kala nimeltä Kultapyrstö, joka ihaili ympärillään olevia kirkkaita värejä ja muotoja.

Kultapyrstö oli tunnettu uteliaisuudestaan ja seikkailunhalustaan. Hän rakasti tutkia sokkeloisia polkuja, joiden varsilla kukoistivat upeat korallit - punaiset, violetit, keltaiset ja vihreät, kaikki kimaltavat ja elävät. 

Hän ui läpi kirkkaan sinisten ja pehmeän vaaleanpunaisten anemonien, jotka huojuivat lempeässä virtauksessa.
Eräänä päivänä Kultapyrstö kuuli vanhalta viisaalta meriahvenelta tarinan paikasta, jossa korallit olivat niin suuria, että ne peittivät koko meren ja päätti lähteä etsimään tätä paikkaa.

Matkansa aikana hän kohtasi monia muita meren asukkaita. Vilkkaat pikkukalat kertoivat hänelle tarinoita meren syvyyksistä, viisaat kilpikonnat opettivat häntä lukemaan virtauksia ja väistämään vaaroja, ja leikkisät delfiinit opastivat häntä läpi vaikeiden vesien.

Kultapyrstö näki matkallaan häikäiseviä näkyjä: syvänmeren valokaloja, jotka loistivat pimeydessä kuin tähdet, ja jättiläismäisiä meduusoja, joiden lonkerot hohtivat kuin neonvalot. Hän ui läpi merilevämetsien ja löysi piilotettuja luolia, joissa asui uteliaita otuksia.

Viimein Kultapyrstö saapui paikkaan, joka oli vielä kauniimpi kuin mitä hän oli osannut kuvitella. Hän oli löytänyt koralliluodon, joka oli kuin toisesta maailmasta. 

Täällä korallit muodostivat valtavia rakennelmia: torneja, kaaria ja sokkeloita, jotka olivat kaikki värikkäämpiä ja kiehtovampia kuin mikään, mitä hän oli aikaisemmin nähnyt.

Tämä oli paikka, jossa vedenalainen elämä kukoisti täydessä loistossaan. Kalat kaikista maailman kolkista kokoontuivat tänne - jokaisella oli oma ainutlaatuinen kuviointinsa, värinsä ja tarinansa. Kultapyrstö tapasi uteliaita papukaijakaloja, jotka maalasivat koralleja omilla väreillään, ja majesteettisia mantarapuja, jotka liitelivät arvokkaasti veden alla kuin kuninkaalliset.

Kultapyrstö vietti päiviä tutkien tätä upeaa paikkaa, oppien jokaiselta olennolta ja jokaiselta kasvilta. Hän oppi, että jokaisella korallilla ja jokaisella kalalla oli oma tarinansa kerrottavanaan. Hän ymmärsi, että meri oli täynnä tarinoita ja salaisuuksia, jotka odottivat löytäjiään.

Kun oli aika palata takaisin omaan koralliinsa, Kultapyrstö tunsi itsensä muuttuneeksi. Hänellä oli mukanaan ei vain tarinoita ja muistoja, vaan myös syvempi ymmärrys meren monimuotoisuudesta ja kauneudesta. 

Hän tiesi, että hänen seikkailunsa oli vasta alku monille muille matkoille, joita hän aikoi tehdä.
Kultapyrstö palasi kotiinsa, ja jakoi tarinansa ja oppinsa muiden kalojen ja asukkaiden kanssa, kertoen heille kaiken, mitä oli oppinut.

Ja joka ilta, ennen kuin hän sulki silmänsä, hän muisteli ihmeellistä matkaansa ja uneksi uusista seikkailuista syvän sinisen meren sydämessä.

©   Reino Rehn,  kuva: DALL-E3, teksti: ChatGPT 4 (editoitu)