Yksinäinen
Hän istui siinä, pienessä katupöydässä, jonka päällä lepäsi kuppi lämmintä teetä. Ulkona hämärä syveni, ja kahvilan sisällä valot loivat pehmeää loistetta ympärilleen. Kadut olivat hiljaiset, aivan kuin maailma olisi hetkeksi pysähtynyt katsomaan, kuinka hän kävi sisäistä taistoaan.
Elena, yksinäinen nainen keskellä pientä kahvilaa, antoi ajatustensa vaeltaa. Hän oli menettänyt ystävänsä, ei sanan pahassa merkityksessä, vaan fyysisessä. Hänen paras ystävänsä, sielunkumppaninsa, oli muuttanut kauas toiselle puolelle maailmaa, jättäen Elenan yksin kohtaamaan elämän melankolian.
Heidän ystävyytensä oli ollut kuin ankkuri, joka piti Elenan vakaana elämän myrskyissä. Mutta nyt, kun ystävä oli poissa, Elena tunsi itsensä hauraaksi, ajelehtivaksi ilman suuntaa. Hän mietti, mikä ystävyydessä oli tehnyt siitä niin voimakkaan siteen, niin elintärkeän.
Kahvilan lämmin hämärä tuntui nyt kylmältä ja etäiseltä. Elena huomasi, että yksinäisyys ei ollut pelkästään ystävän fyysistä poissaoloa. Se oli tunne, syvä kaipuu jakaa, kokea yhdessä, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Ystävyys oli täyttänyt nuo aukot, muodostanut sillan yksinäisyyden yli.
Hän joi teetään, antoi sen lämmön levitä hitaasti läpi kehonsa. Hän muisti ystävänsä sanat: "Et ole koskaan yksin, pidän sinusta huolta sydämessäni, minne ikinä menenkin." Elena hymyili kyynelten läpi. Ystävyys, hän ymmärsi, ei ollut sidoksissa paikkaan. Se oli läsnä muistoissa, oppitunneissa, jaetussa naurussa ja yhteisissä unelmissa.
Elena päätti, että vaikka yksinäisyys saattoi tuntua raskaalta, hän kantaisi ystävyyden valoa sydämessään, valaisten pimeitä hetkiä. Hän nousi, jätti kupin pöydälle ja astui ulos kadulle valmiina kohtaamaan maailman. Yksinäisyys ja ystävyys, hän oli oppinut, olivat vain elämän eri puolia, mutta molemmat opettivat häntä arvostamaan toista entistä enemmän.
Ja niin, vaikka yö oli tumma ja tie epävarma, Elenan askeleet olivat kevyet. Hän tiesi nyt, että jokaisessa hyvästissä piili uuden alun siemen, ja että ystävyys, todellinen ystävyys, oli kuin tähti; se ei sammunut, vaikka etäisyydet venyisivät äärettömiin.
© Reino Rehn Teksti: ChatGPT 4 (editoitu), Kuva: DALL-E 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti