Olio nimeltään Totuus.

Kaaoksen reunalla jossain asustelee olio jonka nimi on Totuus. 

Siitä voi joskus saada häivähdyksen näkyviin, sitten se jälleen katoaa. 

Totuuden etsijät - filosofit, jotka sanovat sitä rakastavansa, kertovat siitä tarinoita.

Ovat näkemyksensä pohtineet ja ne kirjattu kielen avulla filosofioiksi jotka ovat hyvin mietittyinä ohjeita elämän kuvioihin.

Nuo kielen pyörteet, muuntuvat hiljalleen, semantiikka niissä elää. Merkitykset muuttuvat ja häilyvät kuin sumupilvi. Tuo sana tänään, merkitys toinen huomenna.

Kas, voimmeko siitä selvyyttä saada?

Onko totuus jotenkin yksinkertainen vaiko loputtoman sekava, siis kaaoksessa elävä, jotenkin sopivasti rakennetta ja järjestystä paikoin suosiva vai jopa koko ajan muuttuva  uutta luova rakenne ja olio?

Totuus - jotenkin dynaaminen - eri paikoista katsottuna erilainen.

Samalla on kysyttävä ovatko jo aikoinaan kerrottu muotoilu totta mitenkään?

Vanhoja totuuksia ei kyseenalaisteta, ne jäävät voimaan. Uusien totuuksien oivaltaminen on kiinni monasti mielikuvituksesta, tarpeesta kyseenalaistaa ja tutkia uusia mahdollisuuksia "innovoida". 

”Tyhjästä ei synny mitään”, tuo lausuma onko tosi?

Kun tieto kuitenkin elää ja edistyy, tiede on nyt sellainen alue joka myöskin elää jatkuvasti, vanhoja totuuksia kyseenalaistetaan ja kumotaan.

Alkuräjähdys? Tyhjästä ei synny mitään? 

Jää ammottava aukko tieteeseen kun se ei saa otetta alkuräjähdystä edeltäneeseen aikaan. Jos silloin siis oli aikaa?

Pohdin vanhoja esi-isien aikaisia uskomuksia ja uskontoja.

Erilaisia luomiskertomuksia on lukuisia, tarkastelen niitä.

Useissa uskonnoissa on ”yliluonnollinen” Jumalan käsite jonka oletetaan luoneen maailmankaikkeuden.

Jotkut uskonnot taas olettavat että luonto kiertää kehää, palaa alkuun päättymättömässä  ajan kulussa, ikuisuudessa. Niiden mukaan kaikkeus on siis aina ollut olemassa. Näkemys sinänsä mutta todistamatonta metafysiikkaa siis.

Kun etsimme totuutta, olisi suotavaa pohtia alkujuuria, mistä ja kuinka olemme tänne syntyneet. Ovatko tiede ja uskonto kuinka kaukana toisistaan omissa rakennelmissaan?

Pohditaan alkua. 

Lähdemme oletuksesta että ennen alkua mitään ei ollut.

Informaation kielellä kaikki koostuu biteistä, mitään ei ole / jotain on, nolla ja yksi (0/1).  Ollako vai eikö olla?

Kielen sanoin sellainen tyhjä tila joka on kooltaan ääretön ja tyhjä (0), ei aikaa (iätön), ei materiaa (hiukkasia), ei energiaa (säteilyä, valoa) ei myöskään informaatiota siellä voi olla.

Sellainen tila jonka jotenkin voimme kuvitella mutta emme mitään enempää.

Ymmärrämme että kun nyt kuitenkin olemme tuossa äärettömässä tyhjyydessä, se on joka solumme sisällä silti.

Me, samoin kuin kaikki olevainen universumi, olemme rakentuneet materiasta, energiasta ja informaatiosta. Esimerkiksi E=mc². 

Se seikka että tyhjästä ei synny mitään kummastuttaa nyt. Mikä kuitenkin sai aikaan syntymän? Tähän paikkaan voi katsella erilaisia mahdollisuuksia. Käytän ilmaisua "me" maailmankaikkeudesta.

Jos meidät luotiin tai synnyimme johonkin (jos synnyimme), niin mihin?

Jotenkin olemme kiinni ajatuksessa että on joskus pitänyt syntyä. Käsitys että olisimme olleet olemassa  aina, on vähän kummallinen ja samoin todistamaton. Siis sen uskonnon mukainen että kaikkeus on ollut aina. Tiede taas väittää että olemme syntyneet alkuräjähdyksessä (johonkin) ilmeisesti äärettömyyteen? 

Muitakin mahdollisuuksia lienee kuten erilaiset ulottuvuudet ja useammat maailmankaikkeudet?

Mutta silti jää kysymys mitä ne sitten ovat ja missä sijaitsevat?

Koska emme todella saa otetta mahdollisuuksista yhteenvetäen nykytiedolla voisi olettaa yksinkertaista mallia.

Olemme syntyneet äärettömyyteen, sen luomina ja rakennusaineina energia, materia ja informaatio. Mitä muuta? Voimmeko tiivistää ne noihin kolmeen?

Tätä äärettömyyttä (jota emme tajua) voisi myös nimittää "Jumalaksi" tuota vanhaa ilmaisua käyttäen. Joka tapauksessa ”syntymäämme” emme pysty näillä tiedoilla todistamaan tai ymmärtämään.

Kulkeeko jossain äärettömän ja äärellisen olevaisuuden rajapinta, kooltaan ääretön – 1?

Missä piilee olio nimeltään Totuus?

©   Teksti: Reino Rehn,  kuva: DALL-E2, 

Valokuvauksesta...

                        Kukahan on kuvassa, kuva kuvannut ja koska?   -    arvaappa?

                                   Entä tämä - mistä, koska ja kuka kuvannut?

No ei ole osuutta asiaan.

Ylemmässä kuvassa on muotokuva Bukharan emiiristä Alim Khanista. 

Alemmassa kuvassa Nilovin luostari Tverin lähellä.

Kuvat on ottanut  venäläinen kemisti, valokuvaaja ja aatelismies Sergei Prokudin-Gorskii (1863-1944) – käytti tekniikkanaan samaa menetelmää, jota avaruusluotaimet hyödyntävät nykyisin. Ensimmäisen kuvan kuvausvuosi on sata vuotta sitten eli 1911, toisen 1910.

Sen sijaan että Prokudin-Gorskii olisi yrittänyt vangita värit yhdellä kertaa värifilmille, hän valotti maiseman mustavalkoisena kolme kertaa peräkkäin punaisen, vihreän ja sinisen suodattimen läpi, tallennettuna suurikokoisille lasilevyille, minkä vuoksi niissä riittää tarkkuutta. Samalla voitiin käyttää myös trikkikuvaustekniikkaa. Nämä värikanavat löytyvät myös tietokoneiden näytöstä, ja ne vastaavat värejä jotka ihmissilmä aistii.

Prokudin-Gorskiin kuvien katselu oli hänen omana aikanansa erittäin haastavaa tai miltei mahdotonta, koska saatavilla ei ollut laadukasta tekniikkaa kolmen mustavalkonegatiivin sisältämän väri-informaation yhdistämiseen.
Alkuperäiset kuvat on säilyttänyt ja digitoinut Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Kuvat ovat tekijänoikeuksista vapaita, sillä ne on otettu ennen kuin tekijänoikeuslaki astui Venäjällä voimaan.   Tietokoneaikana yhdistäminen ja kuvien katselu onnistuu kuitenkin leikiten.
Lähde: Wikimedia Commons.

Että osattiin sitä ennenkin, nykyisellä tekniikalla on helpompaa mutta tarvitaan silti ammattihenkilö kuvaamaan maisemia ja muotokuvia  Prokudin-Gorskiin tapaan ja laadulla.

Nano, nano, nano...

SI-järjestelmän kerrannaisyksikön etuliite, arvoltaan 0,000 000 001 = 10^-9,

Fyysikko Richard Feynman (1918 – 1988, fysiikan Nobel 1965), piti 1959 kuuluisan esitelmänsä ”There's Plenty of Room at the Bottom” (Pohjalla on paljon tilaa),

Why cannot we write the entire 24 volumes of the Encyclopedia Brittanica on the head of a pin?
(”Miksi emme voisi kirjoittaa 24 osaista tietosanakirjaa nuppineulan nuppiin?)”

http://www.zyvex.com/nanotech/feynman.html

Tämän katsotaan olleen käännekohdan vallankumoukseen jonka tuloksia näemme kaikkialla, esim. jatkuvasti pienentyvä elektroniikka tai viimeisimpiä nanomateriaalit.

Esitelmän aikoihin harva osasi kuvitella kehitystä jonka tunnemme nyt jokapäiväisessä elämässämme. Samoin emme voi kuvitella elämää 60 vuotta eteenpäin, paitsi tieteiskuvitelmissa (jotka kummasti toteutuvat aikanaan, kuten Jules Vernen tarinat).

Tai joku nykyajan Feynman joka osaa ”nähdä” kehityksen kulkua eteenpäin.

Tuo nano on pienuusmittakaavan alkupäässä, alhaalla on tilaa vaikka kuinka paljon lisää kun lähestytään kvanttikokoa ja alkeishiukkasia, eli niitä rakenteita josta materia varsinaisesti koostuu. Atomi on nanokokoa, oikeastaan tyhjää täynnä, pieni ydin ja elektronien radat kaukana ytimestä, ydinvoimat pitävät kasassa.

Nanon jälkeen tulevat vielä mittakaavat piko 10⁻¹², femto 10⁻¹⁵,atto 10⁻¹⁸, tsepto 10⁻²¹, jokto 10^−24. Entäpä näiden mittakaavojen tekniikka, tuleeko niistä työkalu johonkin uuteen?

Oman kokomme ja nanomittakaavan välissä on haasteita, uusimpia tulokkaita esim. geenit. ”Geenimanipulointi” on kasveilla, eläimillä ja ihmisillä jo todellisuutta. Sen haittavaikutuksia lienee tutkittu aika vähän, vaara piilee että jotain odottamatonta tapahtuu? Onko turvallista vai lähteekö käsistä? Nuo tulevat nanohiukkaset voivat myös aiheuttaa yllätyksiä aivan kuten myös hyötyä, jota niiltä suurin toivein odotetaan?

Vuoden 2010 fysiikan Nobel myönnettiin ”uraauurtavista kokeiluista grafeenin parissa” Andre Geim'ille ja Konstantin Novoseloville yhden hiiliatomikerroksen paksuisen grafeenikalvon löydöstä, siis nanokokoa. Sille odotetaan sovelluksia aurinkokennoista kuvaruutuihin ja lukuisiin kehitettäviin keksintöihin kuten DNA:n sekvenssointiin. Läpinäkyvänä ja sähköä johtavana, lujana materiaalina sille löytynee käyttöä vielä vaikka mihin.

Keksi itse kuinka lyijykynän grafiitti saadaan atomikerroksen paksuiseksi. Raaka-aine löytyy joka kodin kirjoituspöydän laatikosta.

Suuri puhallus

Hei kaikki maailman mainostajat ja kauppiaat - liittykää yhteen!

Olemme keksineet (jo kauan sitten) tuon suggestion ja manipuloinnin tehokkaimman työkalun, oikean mainoksen. Siihen kuuluu ysi (9) eri variaatioissaan (99, 999 jne), joskus muitakin numeroita!

Ja ISOT YSIT, kirkkaat värit, yleensä punaista, keltaista ja mustaa, joskus jopa muitakin värejä.

Mehän tiedämme tuon tehon, se puree joka maassa, valuutalla ei mitään merkitystä.

Ja jos kuvia niin mahdollisimman vähäpukeinen naaras homo sapiens.

Menoksi toverit, ostakaa lehtien sivut täyteen, mainostelevisioiden ohjelmat silpuksi, paperitehtaiden mainospaperivarastot tyhjiksi, isommat painokoneet, nettisivujen pyörivät ja päälletunkevat häkkyrät, viisaimmat mainostoimittajat ja sug...psygologit riemuviestin viejiksi.

Ja muistakaa, ysit dekadin välein! 

Iskulauseemme on NYT VAIN 99, laulakaamme globaali mainoskansainvälinen!

Tulevaisuudesta...

Ennustamisen vaikeudesta - varsinkin tulevaisuuden - kulunut klisee mutta tosi.

Ympäristöuhat:

- Maanjäristykset: eipä juuri pystytä ennustamaan vaikka monitoroidaan jatkuvasti
- Tulivuorenpurkaukset: sama juttu
- Tulvat. sateet, mutavyöryt: ei luotettavasti ollenkaan pidemmällä aikavälillä
- Tsunamit: ei tietoa
- Asteroidit, meteoriitit: harvinaisia, etsitään jatkuvasti
- Kuivuuskaudet: vaikeaa kuten sää yleensä
- Jäätiköiden sulaminen: sulavat vauhdilla, ilmaston lämpeneminen
- Hurrikaanit, Tornadot: satelliitiseuranta, muutama päivä
- Jokin muu: ?? yllätyksiä sattuu kun niitä vähiten odotetaan tai ei osata odottaa?

Noita ei juuri voi ennustaa/vaikuttaa, ne tulevat satunnaisuuden ohjaamina (kuten lottovoitto).

No, entäpä muut ennustamattomat ilmiöt sitten? Kuinka ne tulevat vaikuttamaan seuraavien sukupolvien elämään? Tietenkin nuoret jotka ovat joustavampia, tulevat sopeutumaan tuleviin muutoksiin, kyllä "globe opettaa".

Poliittiset "tsunamit":
- niitä sattuu jatkuvasti eri maissa ja maanosissa, kuten on sattunut aina.
- Nuo kulttuurien romahdukset ääri-ilmitöinä, onneksi harvemmin.
- Mutta pienempiä on jatkuvasti (kommunismin romahdus taannoin), näitä voi seurata päivittäin uutisista.

- Sodat, niitä riittää jatkuvasti joka lähtöön, onkohan iso mittelö vielä tulossa - mahdollinen?

- Globalisaatio ja sen nopeus: rahan, tavaran ja työvoiman (ihmiset) vapauttaminen yli rajojen. Robotit valtaavat työmarkkinat, kuinka tulokset jaetaan?

- Rahamarkkinoiden epävakaus, epäsuhta rahan määrän ja työn välillä, tavaroiden paljous (krääsä), saastuminen, eriarvoistuminen (köyhien, keskiluokan, rikkaiden suhde).

- Hinnoitteluharha, -hysteria, "nyt vain 99" markkinointi?

- Pörssi, tuo rahanpalvonnan pyhä temppeli, sitä ei kyseenalaisteta missään, koskaan.
Levoton, ei voi ennustaa ollenkaan, massahype, -harha.

- EU, käykö samoin kun äskeisen toisen Unionin (Soviet Union)?

- Tiedon vallankumous, internet, sen nopeus.
Pistän varsin tuoreen esityksen linkin seuraavaksi, Googlen toimitusjohtaja Eric Schmidt maalailee myös tulevia: (21.1.2011).

http://www.youtube.com/watch?v=-IGfBGHDHRc&feature=player_embedded#

Jäämme seuraamaan tilannetta, ensinmainittujen kohdalla emme onneksemme tiedä.

Jälkimmäiset olisivat viisaiden johtajien ohjailtavissa jotenkin.
Mutta ovatko viisaita, siinä hyvä kysymys.

Talonpoikaisjärjellä tuota nykyistä menoa vaikea ymmärtää?

Tieteen päivät 2011

Tieteen päivät pidettiin jälleen 12 -16.1.2011 Helsingissä teemalla "Arki tieteen maailmassa". 

Esityksiä voi seurata taltioituna videoina osoitteessa:

http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2011/default.htm.

Suosittelen. Aineisto pääosin erinomaisia esityksiä tieteen viimeisistä saavutuksista. Luennoitsijoina asiansa osaavia asiantuntijoita. Päiviä pidetään kahden vuoden välein, kuvan laatu oli hyvä ja äänitys selkeä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tosin kuvan saatavuus riippuu paljon verkon nopeudesta, 8 MBits lienee alin nopeus jolla kannattaa kokeilla sujuvaa kuvaa. Aiheissa sivuttiin arkielämän aiheita laajasti, myös viimeisiä virtauksia kuten nanotekniikkaa.

Voisin mainita ainakin joitain aiheita joita pidin selkeinä ja innovatiivisina. 

Oppiminen, motivaatio ja kasvatus. 

Hyvä elämä. 

Ihminen tekniikan pauloissa. 

Arjen väärinymmärrykset. Arjen riskit.

Nanoteknologia tekee arjesta erilaisen.

Uni, kolmasosa elämää.

Lika ja puhtaus, varsinkin Prof. Tari Haahtelan: "Puhtaus on puoli terveyttä ja lika toinen puoli"  lennokas esitys on nautittavaa katseltavaa (alkaa n. 60 min. kohdalta esityksessä).

Ja paljon muitakin. Huomaa että kukin sessio on noin kahden tunnin mittainen joten aikaa kuluu.

Suomen koululaitos on saanut kiitosta myös kansainvälisessä kilpailussa, tätä asiantuntemusta tiivistetyssä muodossa tarjoaa parhaimmillaan Tieteen päivät!

Päivää

Aloitetaan blogin pitäminen, jos sattuisi joskus olemaan jotain sanottavaa?
Tämä on ensin kokeilu, kuinka tekstiä voi tänne kirjotella ja editoida? Tulee joskus kiroitusvihreitä ja niitä pitäsi pystyä muokkaamaan - kai se onnistuu?
Jep, näkyy onnistuvan - ei muutakun vääntämään juttua...