"Aivoantenni"

Aivosi ovat antenni — ja Nobelisti on jokseenkin samaa mieltä

Otetaanpa tämä rauhallisesti: YouTube-luento* väittää, että aivosi eivät tuota tietoisuutta, vaan vastaanottavat sen — kuin radio, joka ei keksi musiikkia itse, vaan poimii sen ilmasta. Aika rohkea väite aivoille, joka painavat puolitoista kiloa ja jonka pääasiallinen elämäntehtävä on muistuttaa sinua, että sammuta liesi ennen kuin lähdet..

Kuka väittää ja mihin nojaten?

Tarina nojaa fyysikko Roger Penroseen (Nobelin fysiikanpalkinto 2020 — tosin mustien aukkojen tutkimuksesta, ei tästä teoriasta, mutta clickbait ei lue pieniä painatuksia) ja anestesiologi Stuart Hameroffiin. Kaksikko kehitti 1990-luvulla teorian nimellä Orch-OR (Orchestrated Objective Reduction) — nimi, joka kuulostaa enemmän avaruusaluksen käyttöjärjestelmältä kuin tietoisuusteorialta.

Ydinväite: solut, jotka värähtelevät

Teorian mukaan tietoisuus ei synny hermosolujen sähköisistä piikeistä (se tylsä, virallinen selitys), vaan mikrotubuluksista — solujen sisäisistä, putkimaisista rakenteista, joita kukaan ei normaalisti ajattele mitenkään jännittävinä. Penrosen ja Hameroffin mukaan näissä mikrotubuluksissa tapahtuu kvanttitason värähtelyä, joka "romahtaa" (kvanttimekaniikan kielellä: objective reduction) säännöllisin väliajoin — ja jokainen romahdus on yksi tietoisuuden välähdys.

Tässä kohtaa luento tekee hypyn: koska romahdus liittyy itse aika-avaruuden hienorakenteeseen, aivot eivät luo tietoisuutta — ne virittyvät siihen, kuin radio etsisi taajuutta. Mikrotubuluksia on jopa kuvattu tutkimuksissa "fraktaaliantenneina". Siitä otsikon antenni-vertaus.

Miksi tämä on hauskaa (ja kiistanalaista)

Tässä on koominen käänne: valtaosa fyysikoista pitää teoriaa älyttömän kekseliäänä — ja todennäköisesti vääränä. Kriitikoiden ykkösargumentti on yksinkertainen: aivot ovat liian lämpimät ja liian kosteat kvantti-ilmiöille, jotka normaalisti vaativat lähes absoluuttista nollapistettä ja tyhjiötä. Kriitikkojen mukaan kvanttitila mikrotubuluksessa hajoaisi biljoonasosasekunnissa — nopeammin kuin ehtisit sanoa "mikrotubulus".

Penrose ja Hameroff ovat vastanneet, että solun sisäinen järjestynyt vesi ja erikoinen geometria voisivat suojata kvanttitilaa odotettua pidempään, ja viittaavat muutamiin tuoreisiin havaintoihin valon säteilystä mikrotubuluksissa. Asia ei ole ratkaistu kumpaankaan suuntaan — tiede etenee, mutta hitaasti, ilman dramaattista taustamusiikkia.

Lopputulema

Onko aivosi siis kosminen radio, joka virittyy todellisuuden taajuudelle? Voi olla — mutta vielä ei kannata myydä radiotaajuuksiin perustuvaa elämänkatsomusta naapurille. Teoria on älyllisesti herkullinen, fysiikaltaan kekseliäs Your Brain's ja todistusaineistoltaan yhä ohut. Se on enemmänkin kutkuttava hypoteesi tiedeyhteisön reunalla kuin vahvistettu löydös — vähän niin kuin uskoisi, että kissasi todella ymmärtää mitä sanot, koska se tuijottaa niin vakavana.

Mutta jos teoria joskus osoittautuu oikeaksi, voit ainakin sanoa selittäneesi sen jollekulle ennen kuin se oli trendikästä. Pää pystyssä, kanavaa etsimässä.

* https://www.youtube.com/watch?v=EaXZw_SRUWU 

P.S.Linkkejä lisää löydät kotisivultani https://rehn.info/index.htm