Mistä mielemme rakentuu? – Aivot eivät ajattele yksin
Tuossa edellisessä blogissa käsiteltiin aivojen rytmejä ja kuinka tietoisuus, tajunta ja mieli ja sen toiminta rakentuu aivoaaltojen näkökulmasta. Tarkoitus on jatkaa mielen toiminnan ja rakenteen tutkintaa.
The Science of Consciousness (TSC) 2025 -konferenssissa yksi kiinnostavimmista aiheista oli luento "Mind, Brain and Consciousness"
eli "Mieli, aivot ja tietoisuus". Luentojen yhteinen viesti oli selkeä: ihmisen mieli ei synny yhdestä paikasta aivoissa eikä pelkästään hermosoluista.
Mieli rakentuu monien tekijöiden yhteistyönä – aivojen, hermoston, kehon, aistien, perimän ja koko elämänkokemuksen yhteisenä tuloksena.
Aivot ovat kuin orkesterin kapellimestari
Aivoja voisi verrata suuren orkesterin kapellimestariin. Ne eivät itse tuota kaikkea musiikkia, vaan huolehtivat siitä, että eri soittajat toimivat yhdessä oikeaan aikaan.
Soittajia ovat esimerkiksi:
silmät ja näkö, korvat ja kuulo, iho ja tuntoaisti, tasapainoelin,
lihakset, sydän, hengitys, suolisto, hormonit, immuunijärjestelmä.
Kaikki nämä lähettävät jatkuvasti tietoa aivoille. Aivot puolestaan käsittelevät tätä tietoa miljardien hermosolujen muodostamissa verkoissa. Kun kaikki toimii sopusoinnussa, syntyy kokemus ympäröivästä maailmasta – ja samalla myös kokemus omasta itsestä.
Hermoverkot ovat jatkuvassa liikkeessä
Pitkään ajateltiin, että jokaisella aivojen osalla olisi oma tarkka tehtävänsä. Nykyinen tutkimus kertoo kuitenkin toisenlaisen tarinan.
TSC-konferenssissa esiteltyjen tutkimusten mukaan aivot muodostavat jatkuvasti muuttuvia yhteistyöverkkoja. Kun luemme kirjaa, muistamme lapsuuden tapahtuman tai ratkaisemme ongelmaa, eri puolilla aivoja sijaitsevat hermoverkot yhdistyvät hetkeksi yhteiseen tehtävään ja purkautuvat taas uuden tilanteen mukaan.
Voisi sanoa, että mieli on enemmän tapahtuma kuin paikka.
Keho osallistuu ajatteluun
Ehkä yllättävin havainto on, ettei ajattelu tapahdu pelkästään pään sisällä.
Sydämen syke, hengitys, lihasten jännitys, hormonit ja jopa suoliston toiminta vaikuttavat siihen, millaiseksi koemme maailman. Kun olemme jännittyneitä, hengitys muuttuu ja sydän lyö nopeammin. Samalla myös ajatukset muuttuvat.
Toisaalta rauhallinen hengitys voi vähentää stressiä ja auttaa keskittymään. Siksi esimerkiksi meditaatio, hengitysharjoitukset ja liikunta vaikuttavat sekä kehoon että mieleen.
Nykyään tätä kokonaisuutta voidaan tutkia mittaamalla samanaikaisesti esimerkiksi aivojen sähköistä toimintaa (EEG), sydämen sykevälivaihtelua (HRV), hengitystä ja muita elimistön toimintoja. Tekoäly auttaa löytämään yhteyksiä näiden mittausten väliltä.
Geenit antavat lähtökohdat
Usein kysytään, kuinka paljon olemme vanhempiemme perimän tulosta.
Vastaus on: melko paljon – mutta ei kaikkea.
Saamme vanhemmiltamme geenit, jotka vaikuttavat esimerkiksi:
pituuteen, silmien väriin, aineenvaihduntaan, temperamenttiin,
oppimisen valmiuksiin, sairauksien alttiuteen.
Geenit eivät kuitenkaan kirjoita valmista elämäntarinaa. Ne antavat pikemminkin lähtökohdat, vähän samaan tapaan kuin rakennuspiirustukset kertovat, millainen talosta voi tulla. Se, millainen talo lopulta valmistuu, riippuu myös rakentamisesta ja ympäristöstä.
Elämä opettaa aivoja
Jo vauvana aivot alkavat muuttua ympäristön vaikutuksesta.
Vanhemmat opettavat ensimmäiset sanat, turvallisuuden tunteen ja vuorovaikutuksen.
Päiväkoti ja koulu opettavat uusia taitoja, yhteistyötä ja tiedon hankkimista.
Ystävät vaikuttavat arvoihin, kiinnostuksen kohteisiin ja käyttäytymiseen.
Aikuisiässä työ, harrastukset ja perhe muokkaavat edelleen aivojen hermoverkkoja.
Tätä kutsutaan aivojen muovautuvuudeksi. Aivot muuttuvat koko elämän ajan.
Myös yhteiskunta kasvattaa meitä
Usein unohdamme, että emme kasva tyhjiössä.
Valtio rakentaa koulutusjärjestelmän.
Lait määrittelevät, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä.
Kulttuuri kertoo, mitä pidämme hyvänä, kauniina tai tärkeänä.
Kieli antaa sanat ajatuksillemme.
Kirjat, elokuvat, musiikki ja internet muokkaavat käsitystämme maailmasta lähes huomaamatta.
Voisi sanoa, että jokainen ihminen kasvaa oman kulttuurinsa "käyttöjärjestelmässä". Samalla tavoin kuin tietokoneen käyttöjärjestelmä vaikuttaa siihen, miten ohjelmat toimivat, myös kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja tulkitsemme ympäristöämme.
Kokemukset rakentavat minuutta
Ehkä tärkein rakennuspalikka ovat kuitenkin omat kokemukset.
Onnistumiset lisäävät itseluottamusta.
Pettymykset opettavat varovaisuutta.
Rakkaus, ystävyys ja läheiset ihmissuhteet rakentavat turvallisuuden tunnetta.
Menetykset muuttavat tapaamme nähdä maailma.
Jokainen kokemus jättää jälkiä hermoverkkoihin. Mitä useammin jokin toimintatapa toistuu, sitä vahvemmaksi sitä vastaavat hermoyhteydet yleensä kehittyvät.
Mieli on yhteistyön tulos
Ehkä TSC 2025 -konferenssin tärkein opetus voidaan tiivistää yhteen ajatukseen:
Mieli ei ole pelkästään aivojen tuote. Se on koko ihmisen tuote.
Perimä antaa lähtökohdat.
Aivot rakentavat hermoverkkoja.
Aistit tuovat tietoa maailmasta.
Keho kertoo sisäisestä tilastamme.
Kokemukset muuttavat hermoverkkoja.
Perhe, ystävät, koulu, yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat siihen, millaisia ihmisiksi kasvamme.
Mieli syntyy näiden kaikkien jatkuvasta yhteistyöstä.
Juuri siksi ei ole olemassa kahta täysin samanlaista ihmistä. Vaikka perimä olisi osittain yhteinen, jokaisen elämänpolku, kokemukset ja ihmissuhteet ovat ainutlaatuisia. Niiden yhteisvaikutuksesta rakentuu se kaikkein henkilökohtaisin asia, joka meillä on – oma mielemme.
TSC 2025 -konferenssin tutkimukset vahvistavat tätä kokonaiskuvaa. Ne osoittavat yhä selvemmin, että ihmisen mieltä ei voi ymmärtää tutkimalla vain yksittäisiä hermosoluja tai yhtä aivoaluetta. Mielen ymmärtäminen edellyttää koko järjestelmän tarkastelua: aivojen, kehon, perimän, ympäristön ja elämänkokemusten muodostamaa jatkuvasti muuttuvaa verkostoa. Se ei vielä ratkaise tietoisuuden perimmäistä arvoitusta, mutta vie tutkimusta askelen lähemmäksi kokonaisvaltaista käsitystä siitä, mitä ihminen on.
