Suomi tarvitsee oman tekoälystrategian – ennen kuin tulevaisuus päätetään puolestamme

Tekoälystä keskustellaan nyt kaikkialla. Lehtien palstoilla, televisiossa, yrityksissä ja poliittisissa piireissä pohditaan, kuinka paljon tekoäly muuttaa työelämää ja kuinka monta nykyistä työtehtävää se aikanaan korvaa.

Keskustelussa pitäisi kuitenkin katsoa paljon pidemmälle.

Jos tekoäly ja robotiikka vähentävät tulevina vuosikymmeninä ihmistyön tarvetta merkittävästi, kyse ei ole enää vain työmarkkinoista. Kysymys kuuluu, millä tavalla yhteiskunnan tuottama vauraus jaetaan, mistä verotulot kerätään ja kuinka jokaiselle kansalaiselle turvataan kohtuullinen toimeentulo.

Nykyinen yhteiskuntamme perustuu suurelta osin ihmisen tekemään työhön. Työstä maksetaan palkkaa, palkasta veroja ja maksuja, ja niiden avulla rahoitetaan muun muassa koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa ja eläkkeitä. Jos yhä suurempi osa tuotannosta siirtyy tekoälylle, automaatiolle ja roboteille, myös verotuksen perustaa täytyy aikanaan muuttaa.

Silloin jo vuosikymmeniä keskustelussa ollut perustulo tai kansalaispalkka saattaa muuttua teoreettisesta ajatuksesta käytännön välttämättömyydeksi. Samalla on mietittävä eläkejärjestelmää maailmassa, jossa ihmisen koko elämän mittainen palkkatyö ei ehkä enää ole yhteiskunnan perusrakenne.

Suomen ei pitäisi jäädä odottamaan tätä muutosta.

Ehdotan, että Suomi laatii nopeasti pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan kansallisen tekoälystrategian.

Sen keskeinen osa olisi Suomeen rakennettava riittävän suuri kansallinen datakeskus- ja laskentainfrastruktuuri. Valtio säilyttäisi siinä määräysvallan, mutta mukana voisivat olla suomalaiset yritykset, institutionaaliset sijoittajat ja mahdollisesti myös kansalaiset. Vielä suurempi mahdollisuus olisi rakentaa kokonaisuutta yhteistyössä muiden Euroopan maiden kanssa.

Pelkkä datakeskus ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme oman suomalaisen tai eurooppalaisen tekoälyjärjestelmän, jonka keskeiset osat, tietovarannot ja toimintaperiaatteet pysyvät eurooppalaisen lainsäädännön, demokraattisen päätöksenteon ja valvonnan piirissä.

Tällaisen infrastruktuurin varaan voitaisiin vähitellen rakentaa julkisen hallinnon tekoälypalveluja terveydenhuoltoon, koulutukseen, tutkimukseen, liikenteeseen, verotukseen, kuntien palveluihin ja kansalaisten asiointiin. Kaikkea tietoa ei pidä kerätä yhteen jättimäiseen rekisteriin. Päinvastoin järjestelmä olisi rakennettava niin, että tietojen käyttötarkoitukset erotetaan toisistaan, kansalaisen yksityisyys säilyy ja järjestelmää valvovat riippumattomat tahot.

Tässä on myös kysymys kansallisesta riippumattomuudesta.

Data ja tekoälystä saatava laskennallinen kyvykkyys ovat tulevaisuudessa yhtä strategisia voimavaroja kuin energia, tietoliikenneverkot ja liikenneväylät ovat olleet aikaisemmin. Ei ole viisasta rakentaa koko yhteiskunnan toimintaa sen oletuksen varaan, että muutaman ulkomaisen suuryrityksen palvelut ovat aina käytettävissämme samoilla ehdoilla kuin tänään.

Samalla olisi ratkaistava vaikeampi kysymys: kenelle tekoälyn tuottama taloudellinen hyöty kuuluu?

Jos kone tekee työn, jonka ihminen teki aikaisemmin, syntyvä tuottavuushyöty ei saisi kasaantua vain harvoille yrityksille ja omistajille. Osa siitä voidaan tulevaisuudessa joutua palauttamaan yhteiskunnalle uudenlaisen yritys-, pääoma-, automaatio- tai tekoälyyn perustuvan verotuksen kautta. Näillä tuloilla voitaisiin rahoittaa yhteisiä palveluja, perustuloa ja tulevaisuuden eläkejärjestelmää.

Tämä ei tarkoita kapitalismin, markkinatalouden tai yrittämisen lopettamista. Päinvastoin: yrittäjyyttä ja innovaatioita tarvitaan enemmän kuin koskaan. Mutta uuden teknologian synnyttämän vaurauden täytyy ylläpitää myös sitä yhteiskuntaa, jonka koulutus, infrastruktuuri, tutkimus ja ihmiset ovat tehneet teknologisen kehityksen mahdolliseksi.

Suomen etuna on pieni koko, korkea koulutustaso, toimiva yhteiskunta ja vahva tekninen osaaminen. Pieni maa voi tehdä päätöksiä nopeammin kuin suuri – jos sillä on rohkeutta tehdä niitä.

Tekoälyn aikakaudella tärkein luonnonvara ei ehkä olekaan malmi, metsä tai öljy.

Se voi olla tieto, laskentakyky ja kyky käyttää niitä viisaasti.

Siksi meidän pitäisi päättää jo nyt, että osa tästä tulevaisuuden infrastruktuurista kuuluu suomalaisille itselleen.

Tulevaisuutta ei voida ennustaa tarkasti. Mutta siihen voidaan valmistautua.

Ja juuri nyt olisi aika aloittaa.